Siirry sisältöön

Trunsössä on ollut pysyvää asutusta satoja vuosia. Ensimmäisten asukkaiden on epäilty asettuneen saarelle jo 1400-luvulta. Nykyhistorian aikana asukkaita on ollut parhaimmillaan yli 20 henkeä, 1920-luvulla. Alun perin saarella oli vain yksi tila, jonka päärakennuksen kivijalka erottuu edelleen niityn reunalla. Tila jaettiin 1900-luvun alussa kolmen veljeksen; Kallen, Eliksen ja Axmarin kesken.

Saaren nimi on vaihdellut vuosien saatossa. Nimi Trunsö on kirjoitettu 1540 Tronstzöö ja 1555 Tronds öö, joka viitta miehen nimeen Trond. Pari vuotta myöhemmin on esiintynyt myös muoto Tronsöy. Joissakin vanhoissa asiakirjoissa ja kartoissa on käytetty lisäksi Trunsjö nimeä, mutta tämä sjö pääteinen nimi on vääristynyt muoto alkuperäisestä. Useat paikalliset asukkaat ovat käyttäneet saarestaan nimeä Trunse.

Kummelbergin eteläpuolella sijaitseva niitty on aikoinaan ollut vanha satamapaikka, jonka kivilaiturit niityn reunoilla ovat myös edelleen näkyvissä. Maankohoamisen myötä satamalahti on kuitenkin kuroutunut ja kasvanut umpeen ja nykyinen satamalaituri on siirtynyt Trunsön kaakkoispuolelle.

Elämää Trunsössä

Saaren asukkaiden pääasiallinen elinkeino on ollut kalastus, mutta vuosisadan alussa pyydystettiin myös hylkeitä ja vesilintuja. Toukokuun puolivälissä trunsöläiset lähtivät Kalkskärille kevätsilakkaan sekä linnun ja hylkeenpyyntiin. Kesäisin pyydettiin ahventa, kampelaa, haukea, siikaa sekä turskaa aina syyskuulle asti. Tuore kala vietiin osittain trunsöläisten omistamassa sumpussa Helsinkiin ja osittain lökholmilaisten toimesta Turkuun. Suolakalaa vietiin myös Tallinnaan. Trunsöläiset myivät itse kalaa Paraisille ja Turun syysmarkkinoille. Kala-astioihin, ”tynnöreihin” ja silakkapyttyihin tarvittava puu haettiin Nötöstä.

Ajopuuta käytettiin polttopuuna, mutta joskus polttopuuta myös ostettiin Nötöstä. Kotieläiminä pidettiin mm. lehmiä, lampaita ja kanoja, joista saatiin peruselintarvikkeita. Vähäinen laidunmaa jaettiin kaikkien kesken ja lehdeksiä laiduneläimille jouduttiin lisäksi hakemaan lähisaarista. Lampaat vietiin laitumille Kalkskärille tai muualle, mutta lehmät kulkivat yleensä pääsaaressa.

Suuri kalliohalkeama ”Gångbergin kirkko” toimi ennen kylän naisten ja lasten kokoontumispaikkana. Miesten lähdettyä kalastamaan tekivät naiset kallion suojassa käsitöitään lasten leikkiessä. Trunsön lapset kävivät kyläkoulua Lökholmissa yhdessä borstöläisten lasten kanssa. Koulu toimi aina 1930-luvulle asti, jolloin se oppilaspulan vuoksi lopetettiin.

Trunsössä, kuten muissakin saarissa, oli perinteiset tanssit ainakin kerran vuodessa, jolloin tarjottiin vieraille saariston herkkuja ja hoidettiin yhteyksiä muihin saariston asukkaisiin. Suojaisat satamat ja hyvät piilopaikat ovat myös houkutelleet saarelle viinan salakuljettajia kieltolain aikana kuten myös muualle saaristoon.

Onnettomuudet ja sotavuodet

Trunsön kivisillä vesillä on sattunut paljon haaksirikkoja mm. Munkombäckillä Vitskärs- karin eteläpuolella. Muistomerkki Stenörarna luodoilla on pystytetty 1940 myrskyssä menehtyneen kalastajan muistoksi. Talvisodan aikana trunsöläiset evakuoitiin, sillä armeija piti saarella tukikohtaa. Kummelbergillä, lähellä saaren korkeinta kohtaa, on vielä näkyvissä sodan aikainen konekivääripesäke. Trunsön pienellä Kalkskärillä on ollut sodan aikainen venäläinen varuskunta ja vartiotorni.

Trunsön elävöityminen

Yhteysalusliikenne Trunsön saarelle alkoi 1970-luvulla. Yhteydet Nauvon pääsaareen ja edelleen mantereeseen helpottavat huomattavasti kaukaisen ulkosaaren elämää. Poismuutto saaristosta elinkeinoelämän rakennemuutosten vuoksi uhkaa kuitenkin autioittaa saaristoa. Trunsössäkään ei vuosituhannen vaihteen jälkeen ole enää ollut pysyvää asutusta.

Trunsön saarella on käynnistynyt 1998 EU:n tukema Trunsön kehitysprojekti. Pidä Saaristo Siistinä ry on saanut Varsinais-Suomen TE-keskuksen kautta Leader II-ohjelmaan kuuluvaa rahoitusta saaren kehittämiseen ja siistimiseen. EU-projektin tavoitteena on hiipuneen kyläyhteisön ja kulttuurin elvyttäminen. Trunsöstä kehitetään uudistettu ulkosaariston matkailukohde veneilijöille. Saarelle on mm. rakennettu uusi jätehuoltokatos, jossa on jätteiden lajittelumahdollisuus ja vanhoja rakennuksia on kunnostettu. Saaresta on kuljetettu pois suuria määriä romua ja vaarallista jätettä. Hankkeen myötä saarelle on suunniteltu luontopolku, jonka tarkoituksena on ohjata veneilijät ja muut kulkijat reitille tutustumaan saaren luontoon ja historiaan vahingoittamatta kulutusherkkää luontoa ja häiritsemättä saaren asutusta.